Sastamalassa on pitkään toimittu monissa asioissa kuin mikään ei olisi muuttunut sataan tai kahteensataan vuoteen. Esimerkiksi matkailun ja siihen liittyvän liiketoiminnan edistämisestä on kyllä puhuttu ja puhutaan, mutta silti matkailun mahdollisuudet on unohdettu silloin, kun käsissä on ollut jotain sellaista, mitä muilla harvoin on tarjota.
Samasta kapeakatseisuudesta kertoo Sastamalassa esimerkiksi se, että maalla on liian usein vain puuston hakkuuarvo tai se arvo, joka on saatavissa rahallisina korvauksina metsien monimuotoisuuden säilyttämisestä eli hakkuista luopumisesta. Jälkimmäinenkin vaihtoehto tuntuu tosin kovin usein nousevan esille juuri silloin, kun puusto on perin vaikeasti hakkuin hyödynnettävissä.
Valtiolta rahastetaan siis se tulo, jota ilman muuten jäätäisiin. Näin on esimerkiksi saarissa, jonne on hankala kuljettaa koneita ja josta on vielä työteliäämpää kuljettaa hakkuun tuloksia tien varteen.
Olen viimeisiä ihmisiä vastustamaan oikeita suojelualueita, esimerkiksi sellaisia vanhoja metsiä, jollainen on Karkussa Riippiläntien ja rautatien välissä, jos vastakkaisessa vaakakupissa ei ole todella painavia punnuksia. Facebook-sivujeni pääkuvakin on kyseisestä peikkometsästä Karkusta.
Joskus matkailun tuoma imagohyöty, merkittävä taloudellinen hyöty ja ennen muuta vapaa-ajanpalveluiden vaikutus sastamalalaisten elämän laatuun ja liiketoimintaan ovat kuitenkin niin merkittäviä, että ne olisi syytä ottaa aivan vakavissaan ja harkita muitakin vaihtoehtoja kuin metsän hakkuuta tai valtion rahastamista.
Liekovedessä on Kauppalansaari eli Liekosaari, jossa kaupungillakin on maata. Kaupungin maat on päätetty kaupungin omasta ehdotuksesta suojella ja ottaa siis valtiolta säädetty korvaus hakkuurahatulojen korvauksena.
Mutta onko päätös järkevä? Olisiko kaupungin mailla voinut olla jopa valtava merkitys kaupunkiin suuntautuvan matkailun kannalta ja ainakin yhtä suuri merkitys kaupunkilaisten vapaa-ajan viihtyisyyden kannalta kesäaikaan? Minun mielestäni olisi voinut olla.
Perustelen kantaani sillä, että Vammalaa ympäröivät vedet olisi viimein saatava esille sekä kaupunkilaisten ja turistien hyödynnettäviksi. Se taas ei onnistu ilman sitä, että veneellä kuljetaan maksua vastaan johonkin määränpäähän, jossa vietetään mukavaa aikaa uiden, leikkien, syöden, pelaten, leväten ja musiikkia kuunnellen.
Samaa reseptiä on noudatettu menestyksellä monella paikkakunnalla, vaikka niissä lähtökohdat ovat usein olleet paljon huonommat, kuin mitä Sastamalassa olisivat olleet, jos Liekosaaresta olisi päätetty kehittää matkailun vetonaula ja tukea näin samalla kaikkea muuta keskustan kaupankäyntiä.
Voin hyvin kuvitella, miten valkoinen alus kuljettaisi ihmisiä kaupungin keskustasta Liekosaareen ja takaisin. Sastamalassa olisi vihdoinkin kannattavaa vesiliikennettä, kun laivalla tarjottaisiin ainakin juotavaa ja pientä purtavaa. Koska perille ei mentäisi suorinta tietä, aikaa kyllä olisi. Ruuan sekä alukselle että saaren kesäravintolaan toimittaisi paikallinen ravintola.
Laivamatka liittyisi saumattomasti niin käyntiin taidenäyttelyssä, konsertissa kuin Herra Hakkaraisen talossakin. Torilla kuljeskelisi ihmisiä, jotka kysyisivät tietä paikallisilta. Hotelleissa olisi kesäsesonki. Kaupungin omat asukkaat voisivat nauttia järvien läheisyydestä ilman omaa venettä ja antaa tuulen heiluttaa hiuksia ja hameenhelmoja laivan kannella.
Tekninen lautakunta hyväksyy torstain kokouksessaan Pirkanmaan ely-keskuksen tarjouksen kaupungin Liekosaaressa omistamien alueiden rauhoittamisesta luonnonsuojelualueiksi. Rauhoituksen jälkeen saareen ei enää rakenneta rakennuksia tai edes esteettömiä polkuja.
Toivottavasti tämä päätös on päättömyydessään laatuaan viimeinen Sastamalassa. Kaupunkihan on ennen muuta sen asukkaita ja jossain määrin myös heidän liiketoimintaansa varten. Kaikkea ei pidä arvioida kantorahatuloina tai niiden sijaan saatavina korvauksina. Kymmenkertaisellakaan summalla kaupunki ei kykene hankkimaan mitään Liekosaareen verrattavaa.
Missä olivat yritystoiminnan puolesta puhuvat Liekosaaren rauhoittamisesta päätettäessä?
