Valepa voitti ensimmäisen finaalipelin Oulun Ettaa vastaan ylivoimaisesti 3–0 (25–17, 25–17, 25–12). Paljon joukkueiden tasoerosta kertoo se, että pelin viimeisistä 15 pisteestä Valepa otti 14.
Valepa oli ensimmäisessä finaalipelissä aivan kaikessa Ettaa parempi. Kotijoukkueen vastaanottoprosentti ja tappoprosentti olivat molemmat 59. Ässiä Valepa syötti 8 ja teki vain kuusi syöttövirhettä. Lisäksi joukkue otti 12 torjuntaa kolmieräisessä pelissä.
Valepalle finaalisarjan avauspeli olikin peli, jossa koko seitsikko onnistui. Heikkoa lenkkiä ei ollut.
Etta lähti painostamaan syötöillään Erik Sundbergiä – mutta turhaan. Erik otti vastaan 20 syöttöä, nosti niistä ykkösinä 65 prosenttia ja täydellisesti 30 prosenttia.
Kun vielä libero Alan Domingos pelasi, kuten maailmanmestarilta voi odottaa, eivät Valepan parhaana palkitun Niko Suihkosen nosto-ongelmat aiheuttaneet vaivaa. Alan Domingos nosti ykkösinä 78 prosenttia ja täydellisesti 56 prosenttia nostettavikseen tulleista 9 syötöstä.
Suihkonen nosti ykkösinä vain 36 prosenttia syötöistä mutta toisaalta hän ei tehnyt yhtään nostovirhettä. Muutoinkin Valepa on saanut Suihkosesta hyvän seuraajan Olli Kunnarille. Kumpikin pelaa lähes aina olennaisesti paremmin kuin mitä lentopallon monin tavoin puutteellinen tilastointitapa kertoo.
Suihkosen sijaan parhaana olisi yhtä hyvin voitu palkita Urpo Sivula, joka on fyysisesti erinomaisessa kunnossa ja pelaa sekä viisaasti että monipuolisesti.
Sivula oli perjantaina Valepalle kullanarvoinen hakkuri, johon passari Mikko Esko saattoi luottaa alusta loppuun. Tiukan paikan tullen passi löysi Urpon ja Valepa sai pisteen.
30 passista Sivula tappoi 17, joten hakkurin tappoprosentti oli 57. Hyökkäysvirheitä Upille tuli kolme. Syötötkin sujuivat, sillä kolmea syöttövirhettä vastaan Upi syötti kolme ässää. Ässät osuivat sopivasti kolmannen erän loppuun.
Lyhyttä Ettaa vastaan Urpo Sivulan hyökkäykset ovat kuin se tunnettu kuuma veitsi voilla. Sivulan vahvuus vain korostuu hänen malttaessaan hyödyntää taitojaan vähintään samassa mitassa kuin voimaansa.
Suitsuttaa voi myös Valepan keskipelaajia Markus Kaurtoa ja Tommi Siirilää. Valepan keskipeli on valovuoden edellä Etan keskipeliä.
Kaurto otti peräti viisi torjuntaa ja ehti hienosti tukkimaan Etan laitapelaajien hyökkäysyritykset. Siirilä puolestaan syötti kolme ässää ja hyökkäsi 71 prosentin teholla.
Mikko Esko puolestaan jätti Etan passarin Niko Haapakosken tyystin varjoonsa. Esko näytti olevan ajoittain 20 senttiä muita kentällä olijoita pidempi. Mieleen pyrki ajatus Taru sormusten herrasta -trilogian Gandalf harmaahurstista.
Etan peliä voi kuvata kohtuullisesti tarkastelemalla yleispelaaja Eetu Pennasen peliä. Pennanenhan oli ratkaisevassa roolissa Etan raivatessa tiensä finaaleihin. Ensimmäisessä erässä Eetu tappoi yhdeksästä passista yhden ja toisessa erässä kuudesta passista ei yhtään.
Oltuaan toisen erän lopussa vaihdossa Pennanen palasi kentälle kolmanteen erään ja teki kolmannen erän alussa neljä pistettä. Peli olikin tasan vielä, kun tilanne oli tasan 11–11. Sitten Valepa meni taas menojaan.
Paljon Etan pelistä kertoo sekin, että joukkueen parhaana palkittiin Antti Ronkainen, joka kuitenkin jäi plus-miinustilastossa lukemaan -1. Valepan joukkuesta selkeästi plussalla oli koko joukkue libero Alania lukuun ottamatta.
Etan kärsimysten tiestä kertoo jopa syöttötilasto. Ehdottomasti eniten syöttänyt Etan pelaaja Markus Väisänen syötti kymmenen kertaa. Häntä vähemmän syötti kotijoukkueesta vain Erik Sundberg.
