Sastamalan teknisen lautakunnan käsittelyssä taannoin ollut suunnitelma jakaa kaupungin omistamat tilat vuohiin ja lampaisiin herätti kovasti arvostelua. Kaupunki ei kuitenkaan kykene pitämään yllä nykyistä määrää rakennuksia niin, että niiden kunto ei kaiken aikaa heikkene.
Kaupungin tilakeskus voi käyttää kunnossapitoon ja peruskorjauksiin noin miljoonan vuodessa. Jotta nykyinen rakennusmäärä pysyisi edes nykyisessä kunnossa, olisi rahaa teknisen johtajan Kimmo Toukoniemen mukaan oltava joka vuosi lähemmäs neljä miljoonaa euroa.
Itse asiassa kaupungin omistamien rakennusten uushankintahinnasta laskettava korjausvastuu on tätäkin enemmän eli viitisen miljoonaa euroa. Sellaisella summalla rakennuksia olisi siis korjattava joka vuosi, jotta rakennusten kunto ja arvo pysyisivät nykyisinä, mikäli uskotaan kiinteistöalan laskentakaavioita.
Niinpä Sastamalan kaupungin korjausvelka kasvaa joka vuosi. Mikäli selkeitä päätöksiä siitä, mitkä tilat ovat tärkeimpiä, ei tehdä, ei käytettäviä määrärahoja kyetä kohdentamaan oikein.
Yleisesti hyväksyttynä tavoitteena on pitää rakennusten arvo 75 prosenttina niiden uushankintahinnasta. Kun arvo laskee tämän alle tekemättömien remonttien takia, syntyy korjausvelkaa.
Vuonna 2016 kaupungilla oli korjausvelkaa noin 13,5 miljoonaa euroa. Kun korjausvelka on senkin jälkeen kasvanyt vähintään vajaan miljoonan euron vuositahtia, ollaan nyt ainakin 16 miljoonassa eurossa.
Summa ei olisi laskennallisena lukuna paha, mikäli se jakautuisi erilaisessa käytössä olevien rakennusten kesken tavalla, josta on yhteisesti ja viisaasti päätetty.
Vastakkain asettuvat siis jälleen kerran eri käyttötarkoitukset ja se, miten tärkeinä niitä pidetään. Tällä hetkellä korjausvelka neliömetriä päälle on suurinta kaupungin omistamissa asunnoissa. Niissä korjausvelkaa on noin kolme kertaa se, mitä korjausvelaksi suositellaan. Asuntojen keskimääräinen kuntoluokka oli jo kolme vuotta sitten painunut välttäväksi.
Kulttuurirakennuksissa korjausvelkaa on neliömetriä päälle vain 40 prosenttia siitä, mitä sitä on asunnoissa. Liikuntatiloissa korjausvelkaa ei ole edes kuudetta osaa siitä mitä asunnoissa.
Samaan aikaan kaupungin rakennuksista vain osa on tehokkaassa käytössä. Niinpä suuresta osasta rakennuksia lienee viisasta luopua joko ennemmin tai myöhemmin. On viisaampaa myydä tarpeeton tai vähän tarvittava omaisuus ja keskittyä tärkeimpien rakennusten ylläpitämiseen, kun kaikkea ei kyetä pitämään yllä.
Lisäksi on hyvä huomata se, että meneillään oleva sivistystoimen palveluverkkoselvitys kohdistuu puoleen kaupungin omistamista kerrosneliöistä. Koulut yksistään muodostavat yhden kolmasosan kaupungin omistamista tiloista.
Vasta kuntoselvitykset kertovat totuuden siitä, missä kunnossa koulut ovat. Laskennalliset arvot, kuten korjausvelka, antavat toki suuntaviivoja, mutta niissä eivät näy esimerkiksi yksittäisten isojen rakennusten pahat sisäilmaongelmat. Esimerkiksi Muistolan koulun pitäisi olla vielä pitkään hyväkuntoinen koulu. Niin vain ei ole.