Parikymmentä logistiikkainsinööriksi opiskelevaa sai selkeän tehtäväksiannon Sastamalan kasvatusjohtajalta Pekka Karekselta. Opiskelijoiden on määrä selvittää, miten Sastamalassa asuvat voivat joukkoliikenteen avulla nopeasti päästä kotoaan Tampereelle ja takaisin.
Kares totesi Sastamalan väen vähenevän ja Tampereen työpaikkojen olevan Sastamalan elinehto. Jotta sujuva liikennöinti Tampereelle olisi mahdollista, on Sastamalan sisäinen joukkoliikenne saatava kuntoon.
Paikkakuntaan tutustumassa käyneet insinööriopiskelijat tutustutettiin samalla muutoinkin raakoihin tosiasioihin. Sastamalaan on saatava haja-asutusalueillekin toimiva joukkoliikenne, vaikka joukkoja ei ole.
Vuoroliikenteen sijaan ratkaisun on joukkojen puuttuessa perustuttava ainakin osittain kutsuliikenteeseen. Siihen on löydettävissä älykännyköissä toimivia, varsin käteviä applikaatioita, mutta miten saada haja-asutusalueiden isolta osin ikääntynyt väestö käyttämään älykännyköitä, vaikka ne helpottaisivat liikkumista olennaisesti.
Sastamalan vahvuuksia ovat valtatiet ja rautatie kaksine asemineen, mutta valtatie ja rautatie eivät kohtaa edes Vammalassa. Linja-autoasemalta on pari kilometriä rautatieasemalle. Tämäkään ei ole vähäinen haaste.
Lisäksi valtatietä 11 käyttää vain vuoro tai kaksi päivässä. Porin kaupunki on nähnyt viisaaksi ohjata Tampereen suunnan liikenteen rautatielle, joten Pori ei valtatien liikennettä päätöksillään tue.
Entisiä kuntakeskuksia on seitsemän ja vesistöt rikkovat kokonaisuutta. Asukkaat asuvat näin ollen hajallaan ja kaukana toisistaan. Siitä kertoo esimerkiksi perusopetuksen koulujen määrä. Niitä on 24500 asukkaan kaupungissa 15.
Sastamalan joukkoliikenteen ongelmat juontavat kaikesta edellä sanotusta huolimatta melko merkittävältä osin kuntaliitoksiin kymmenen vuotta sitten. Valtio tuki kuntien välistä joukkoliikennettä ja maksoi linja-autovuoroja. Kaupungin sisäistä liikennettä valtio ei tue. Yhtälö on Pekka Kareksen mukaan mahdoton.
Eikä joukkoliikenteessä ole kyse nykyisessä mitassaankaan vähäisestä asiasta edes euroissa laskien. Viime vuonna ihmisiä kuljetettiin Sastamalan kaupungissa neljällä miljoonalla eurolla. Se on 160 euroa kutakin asukasta kohti.
Neljän miljoonan euron summasta yksinomaan sivistystoimen kuljetukset olivat 2,5 miljoonaa euroa. Joka aamu ja iltapäivä kuljetetaan noin tuhat oppilasta kotoa kouluun ja takaisin.
Joukkoliikenteen kehittäminen on Pekka Kareksen mukaan yksi kaupungin keskeisistä painopisteistä. Siitä kertoo muun muassa liikennesuunnittelija Ville Lipastin palkkaaminen. Lipasti onkin Kareksen mukaan tuonut jo toimintaan ryhtiä: asioista on muodostunut kokonaisnäkemys.
Samalla on tehty ensimmäisiä kokeiluja. Yhden ison oppilasalueen koulukyydit otettiin kaupungin omaan suunnitteluun. Tulokset ovat olleet hyviä. Rahaa on säästynyt merkittävästi. Mikäli muutkin oppilasalueet otetaan kaupungin suunnitteluun, riittää siinäkin työtä. Lapsia kuljetetaan lukuvuoden aikana matka, joka vastaa 2,5 kertaa sitä matkaa, mitä maasta on kuuhun.
Samalla olisi kyettävä ratkomaan pitkien koulumatkojen ongelma. Sastamalassa on pieniäkin lapsia, jotka käyttävät koulumatkoihinsa kaksi tuntia päivässä.
Julkisen liikenteen kehittämisessä onkin kyse perin suuresta haasteesta. Siksi kaupunki hyödyntää Ville Lipastin entisen oppilaitoksen opiskelijoita. Satakunnan ammattikorkeakoulu kouluttaa logistiikkainsinöörejä Raumalla.
Kolmannen vuoden opiskelijat etsivät neljän opiskelijan ryhmissä vastauksia viiteen kysymykseen. Kunkin opiskelijan on määrä käyttää 80 tuntia ryhmätyön kysymyksiin vastaamiseen.
Ensimmäinen tehtävistä on mobiililipun kehittäminen ja käyttöönotto. Tavoitteena on eri liikennevälineissä kelpaavan Sastamala-lipun ottaminen käyttöön.
Toinen tehtävä ja haaste on Mouhijärven ja Suodenniemen alueen paikallisliikenne. Toimiva ja työmatkoille kelvollinen yhteys Tampereelle on kyettävä luomaan.
Kolmanneksi on luotava järjestely, joka tukee nuorten harrastusmatkoja. Kaupunki ryhtyy tukemaan nuorten harrastustoimintaa ensi vuonna. Siinä ei ole mieltä, jolleivat nuoret pääse harrastuspaikoille ja takaisin kotiinsa.
Neljänneksi on luotava yhteydet rautatieasemille niin, että junien käyttö työmatkoilla mahdollistuu nykyistä paremmin.
Viides haaste on kaupungin itse laatimien koulukyytireittien laatiminen koko kaupungin alueelle. Niin tässä tehtävässä kuin muissakin on lisäksi pohdittava uudistuksen muassaan tuomia vaaroja ja mahdollisuuksia.