Sastamala Gregorianan ilmaiskonsertti keräsi noin 600 ihmistä Tyrvään Pappilan amfiteatteriin lämpimänä tiistai-iltana. Koska teatteriin mahtuu istumaan enintään 200 ihmistä, alettiin pappilasta ja sen terassilta kantaa tuoleja amfiteatterin ympärille jo hyvissä ajoin ennen esitystä. Silti tuolitkin olivat täynnä puoli tuntia ennen esityksen alkua.
Puutarhaan, pappilan eteläpäätyyn, käytäville ja niiden vierustoille amfiteatterin joka puolelle kertyi ja kertyi lisää väkeä. Kauimpana olleet olivat kymmenien metrien päässä teatterista. Se on paljon silloin, kun esiintyjät eivät käytä äänentoistolaitteita, amfiteatterin rakenne estää äänen välittymistä ja pieni tuulenvire painaa ääntä esiintyjen selän taakse.
Ani harva lähti silti kiukkuisena pois. Esityksen tiedettiin olevan sen arvoinen. Itse olin viitisen metriä amfiteatterin ulkopuolella mutta tuulen puolella. Tilanne ei ollut lainkaan paras mahdollinen, vaikka sopraano Laila Cathleen Neumanin ja kontratenori Jean-Sébastien Beauvaisin äänet ovat perin kantavia.
En kuitenkaan voi olla iloitsematta syvästi siitä, että kuulijoita oli niin paljon. Liian usein valtakunnallisellakin mittarilla mitaten todella laadukkaita esityksiä on seuraamassa pieni osa siitä ihmismäärästä, mitä katsomoon mahtuisi.
En olekaan ainut, joka uskoo parhaiden täkäläisten esitysten voivan menestyä huomattavasti paremmin muualla kuin Sastamalassa. Toivonkin, että ainakin Jarkko Mäkipään torpparin monologi nähtäisiin vielä suurten kaupunkien pienillä näyttämöillä. Isoissa kaupungeissa hyvälle teatterille on aina kysyntää.
