Aamutelevisiossa kerrottiin Lapinjärven kunnan hankkeesta ajatella uudestaan iäkkäiden asumista. Tavoitteena on mahdollistaa muistisairaiden asuminen ja liikkuminen kirkonkylässä vapaasti ja eksymättä. Ajatus on kieltämättä poikkeuksellinen Suomessa, missä vanhat ja huonokuntoiset sullotaan erilaisiin laitoksiin.
Lapinjärvi päätti kunnanvaltuuston päätöksellä ryhtyä ihmislähtöiseksi kunnaksi. Päätös ei jäänyt sanahelinäksi, vaan muutostyö päätettiin aloittaa iäkkäistä luomalla muistiystävällinen taajama.
Ikääntyvät ihmiset haluavat elää aktiivista elämää pitkään. Eivät vanhat halua joutua eristetyiksi muusta yhteiskunnasta. Vanheneminen ei automaattisesti tuo dementiaa tai Alzheimerin tautia mukanaan.
Muistiystävällinen taajama tukee itsenäistä elämää. Yhteisöllisyys luo turvallisuuden tunnetta, ja liikkuminen on esteetöntä, turvallista ja helppoa.
Erityinen on varsinkin Lapinjärvellä ideoitu asumismalli. Yli 55-vuotiaille rakennetaan 50 neliömetrin kokoisia, maksimissaan 100000 euroa maksavia taloja. Ne on suunniteltu varta vasten ikääntyvälle väestölle loppuelämän kodeiksi. Talot on kehitelty yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen eli tuttavallisemmin Aran kanssa. Hinta perustuu arvioon vanhan omakotitalon myyntihinnasta alueella.
Pilottivaiheessa Lapinjärven kunta rakennutti neljä taloa vuokrakäyttöön. Saatavien kokemusten perusteella päätetään jatkosta. Jos hyvin käy, kuka vain voisi hankkia elementtirakenteisen Lapinjärvi-talon.
Lapinjärvi-taloilla tasoitetaan ja vähennetään palveluasumisen tarvetta. Mitä kauemmin kuntalainen selviää talossaan, sitä vähemmän tarvitaan laitosmaista tehostettua palveluasumista.
Tavoitteena on tarjota houkutteleva asumismalli niille, jotka ovat tottuneet asumaan omakotitalossa haja-asutusalueella. Muutto kanakoppimaiseen rivi- tai kerrostaloon ei aina ole helppoa. Se ei houkuttele ihmistä, joka on tottunut pärjäämään omillaan.
Useimmat haluaisivat asua omassa kodissaan niin pitkän kuin mahdollista, mutta kotihoidon työntekijöiden ajattaminen pitkin syrjäseutuja useamman kerran päivässä tulee kalliiksi. Lapinjärven päättäjät laskevat, että investoinnin kulut tulevat takaisin sote-sektorin säästöinä.
Eikä Lapinjärvellä tyydytä yksinomaan talojen rakentamiseen. Huonompikuntoisille rakennetaan asuntojen luokse lyhyehkö ympyrän muotoinen kävelytie, joka tuo ulkoilijan väistämättä takaisin lähtöpaikkaan. Parempikuntoisille luodaan pidempiä reittejä levähdyspaikkoineen. Reitin varrelle sijoitetaan opasteita ja taidetta.
Kasvien käyttö reittien varrella on tietysti suotavaa. Jonkinlaiset kuntoilulaitteet sopisivat nekin reittien varsille. Itse asiassa muistiystävällinen taajama olisi hyvä ympäristö kaikenikäisille asukkaille.
Lapinjärven malli voisi sopia myös Sastamalaan, ainakin joltain osin. Vertaillaanpa vähän.
Sastamala on pinta-alaltaan Pirkanmaan suurin kunta, joten haja-asutusaluetta riittää. Sastamalan 1532 neliökilometriä vastaan Lapinjärven 339 neliökilometriä. Sastamalassa ihmisiä asuu 24820 ja Lapinjärvellä 2706.
Pinta-alaltaan Sastamala on siis neljä ja puoli kertaa isompi kuin verrokkinsa. Väkilukujen ero on vielä suurempi, peräti yhdeksänkertainen.
Kun Lapinjärven kokoisessa kunnassa ollaan huolissaan kotihoidon kustannuksista, mitä Sastamalassa pitäisi ajatella? Etenkin, kun tiedämme, että väestö vähenee ja vanhenee melkein joka kulmalla.
Taajamia Sastamalassa riittää siinä missä Lapinjärvelläkin. Olisi inhimillistä, että ikääntyvät saisivat asua vanhan kotikuntansa taajamassa. Siellä on tuttua ja turvallista. Ystävät ja sukulaiset ovat lähellä. Lisäksi taajamaan muuttavat käyttävät niitä palveluja, joita siellä vielä on jäljellä. Tontteja on riittämiin joka taajamassa.
Kaiken kaikkiaan Lapinjärven mallissa on useampikin elementti, joka on sovellettavissa Sastamalaan. Täytyy nostaa hattua lapinjärveläisille, jotka ovat uskaltaneet ajatella eri tavalla ja lähteä myös toteuttamaan visiotaan ihmislähtöisestä kunnasta. Lapinjärvellä pyritään pois totutusta.
