Kiikan sillalta johtaa nelisen kilometriä pitkä maantie tai oikeammin asfaltoitu lehmipolku vanhalle kivisillalle Kilpijoelle ja valtatielle 12. Tie on kapea ja mutkikas, mutta kestopäällyste houkuttelee silti lisäämään vauhtia. Paikallisten asukkaiden mukaan tieltä suistutaan vuoden mittaan lukuisia kertoja.
Isäntien traktoreilla on käyttöä, kun Mercedes romuttuu tai naapurin traktori kääntyy katolleen. Poliisin tilastoissa nämä onnettomuudet eivät kuitenkaan näy, koska harva haluaa poliisilta sakkoa liikenteen vaarantamisesta, jos sitä ilmankin asiat järjestyvät. Niinpä poliisille ei ilmoiteta.
Rikoskomisario Pauli Pitkäkoski sanoo, että poliisin keinot ovat vähissä. Nopeusrajoituksia ei kannata laskea määräänsä enempää, koska silloin niitä ei monikaan enää noudata. Moniko noudattaa maantiellä 40 kilometrin rajoitusta, vaikka se olisi hyvin perusteltu?
Pitkäkoski arvioi pienten ja mutkaisten teiden olevan vaarallisia myös kesäsäillä, koska silloin näillä teillä kulkee monia niitäkin, jotka eivät ole tottuneet kapeisiin ja mutkikkaisiin teihin. Nämä kuljettajat eivät tiedä sitä, missä heidän ajoneuvonsä renkaat kulkevat, joten he ajavat keskellä tietä. Tällöin vastaantulijalle ei jää juurikaan tilaa.
Rikoskomisario on ajanut Jokisivuntietä siksi monta kertaa, että hän tietää ulkomuistista pahimmat paikat. Helppoja eivät ole varsinkaan ne kohdat, joissa tie on aivan kiinni rakennuksessa. Kun tiessä on usein samalla mutka, ei näkyvyyttä juurikaan ole. Tilannetta ei ainakaan paranna se, että kaikki kallistukset eivät tiessä ole kohdallaan.
Paikalliset pitävät tietä perin vaarallisena myös pyöräilijöille. Koulumatkat ovat pahimmillaan taiturointia rekan ja ojan välissä. Rekkoja tielle tuovat navigaattorit. Mikäli navigaattori on asetettu hakemaan lyhintä tietä, ohjautuu Huittisten suunnasta Kankaanpään suuntaan matkaava rekka pikkutielle.
Tiukoissa mutkissa rekan peräosa leikkaa väistämättä kurvissa. Vastaantulijalle tai pyöräilijälle ei tilaa jää.
