Vaikka koronapassi on monessa paikassa laitettu hyllylle uuden, aiempaa tarttuvamman viruksen takia ja rajoituksista suuri osa ulotettu näin kaikkiin, on rokottamattomien yhä vaikeampaa elää. Näin suojellaan kaikkia suomalaisia – myös ja ennen muuta niitä, jotka eivät ymmärrä edes omaa parastaan.
Ei siis pidä ihmeemmin ihmetellä tapahtumia Turun Satakunnantien varren rokotuspaikalla. Rokottamaton yritti väkivallalla uhkaamalla ja samalla lahjusta ehdottamalla saada todistuksen rokotuksesta ilman rokotuksen ottamista. Tekona rikos on virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, josta tuomitaan aina vankeutta.
Törmäsin jossain määrin samanlaiseen ajatteluun jutellessani taannoin tuttavani kanssa Sastamalassa. Mies ilmoitti hymyssä suin ostavansa koronatodistuksen, kun ihmettelin, miten hän aikoo jatkossa pärjätä ilman koronarokotuksia ja käydä jopa ulkomailla useita kertoja vuodessa.
Jatkossa elämä käy rokottamattomille kuitenkin yhä hankalammaksi paitsi puuttuvan koronapassin myös sen takia, että suuri enemmistö henkeään ja terveyttään arvostavista ei halua olla tekemisissä rokottamattomien kanssa.
Tähän suuntaan vie väistämättä muun muassa uutinen siitä, miten suomalaisten geeniperimä altistaa joka kolmannen suomalaisen vahvasti vakavalle tautimuodolle ja niin sanotulle pitkälle koronalle, joka jatkuu kuukaudesta toiseen muun muassa uupumuksena ja voimattomuutena.
Iltapäivälehti kirjoitti taannoin remonttimiehistä, jotka kiertävät asunnosta toiseen ilman rokotuksia ja maskeja. Olen kohdannut näitä itsekin. Eniten minua tässä yli-ihmisten rodussa ihmetyttää kristinuskon ja muista vähät välittämisen yhdistyminen samaan ihmiseen. Olen aina käsittänyt Kristuksen julistaneen rakkauden sanomaa.
Mikäli tautia tahallaan levittävien toiminnan taustalla on kohtalonusko, niin muistuttaisin, ettei se kuulu kristinuskoon. Iso kirja opettaa pitämään huolta leivisköistään.
