Suomen varautumista poikkeusolojen eli käytännössä Venäjän hybridihyökkäyksen tai perinteisen sotilaallisen hyökkäyksen varalta on kehuttu monissa ulkomaisissa suurissa medioissa. Suomalaiset tietävät kuitenkin, että asiat ovat kaikkea muuta kuin erinomaisella mallilla.
Siitä, että Suomikin on yllätetty housut nilkoissa, kertoo viimeksi Huoltovarmuuskeskuksen hanke, jolla nyt pyritään turvaamaan elintarvikkeiden jakelu joskus tulevaisuudessa. Kun tekeillä olevat suunnitelmat saadaan toteutettua, kauppamatkaa lähimpään puotiin saattaa pahimmillaan kertyä 150 kilometriä suuntaansa ja rintamaillakin 50 kilometriä.
Kotivaraa jokaisella taloudella pitäisi olla vähintään 72 tunniksi, mutta onko niin. Mikäli poikkeustilanteessa kaupassa saa suunnitellusti käydä vain joka neljäs päivä, voi perustellusti olettaa kauppojen tyhjenevän ainakin aluksi nopeasti ihmisten täyttäessä kaappejaan.
Kaikkiaankin maassa olisi vain noin 300 pienehköä kauppaa. Se on yksi vajaata 20000 ihmistä kohti. Sastamalankinkin kauppojen määrä supistuisi näin ollen kymmenenteen osaan tavanomaisesta, mikäli kaupunkiin kauppa yleensä jäisi.
Suomi on perin vahvasti teknologiaan, digitalisaatioon ja sähköön turvautuva maa. Länsimaiseen tapaan kaikkea on kuitenkin mitattu lähinnä vain rahassa ja unohdettu pahan päivän varalle varautuminen yhdessä jos toisessakin asiassa.
Taidanpa käydä täyttämässä autojen tankit piripintaan. Jospa sitten ei tarvitsisi tiukan paikan tullen lähteä haalimaan ruokaa ties kuinka kaukaa polkupyörän kanssa. Minulla raukalla kun on sellainen pukinsarvitangolla varustettu pyörä, jolla ison tavaramäärän kuljettaminen on perin vaikeata.
Välillä tekisi mieli sanoa tosi pahasti monien Keski-Euroopan maiden päättäjistä, jotka eivät ole millään suostuneet ottamaan huomioon diktatuurivaltion tuomaa vaaraa. En kuitenkaan taida manata, kun en itsekään ole ymmärtänyt hankkia käytännöllisempää polkupyörää.
