Heini Orhala ilmoitti pari viikkoa sitten siruttavansa kissoja ilmaiseksi. Paikalle ilmaantui yksi kissan omistaja kissansa kanssa. Samaan aikaan kissoja katoaa ja jää teille tietymättömille, ja löytöeläinkoteihin kertyy sadottain kissoja, joille on etsittävä uusi koti.
Suodenniemen Pajuniemessä asuvan Heini Orhalan mukaan siruttaminen on yksinkertainen tapa varustaa kissa riisinjyvää pienemmällä tunnisteella. Sen numerosarjan saa luettua alle sadan euron hintaisella lukulaitteella.
Lukulaitteita on hänen lisäkseen esimerkiksi eläinlääkäreillä ja ilmeisesti myös useimmissa löytöeläinkodeissa. Tilanne on siis paranemassa.
Itse asiassa meneillään on valtakunnallinen Miljoona mikrosirua -kampanja, jonka ensimmäinen siru pistettiin sastamalalaiseen Kanttarelli-nimiseen kissaan 26. elokuuta 2017. Siruttajana Heinin verannalla oli talkootyönä tehtävän kampanjan kouluttaja Annulii Koponen.
Kaikki kissanomistajat eivät Heini Orhalan mukaan ole vielä havainneet siruttamisen etuja. Lisäksi siruttamista pidetään kalliina toimenpiteenä. Siksi Heini siruttaa kissoja ilmaiseksi.
Toki kissanomistaja saa halutessaan maksaa sirun omakustannushinnan 2 euroa ja 50 senttiä. Saamillaan rahoilla Heini ostaa jälleen uusia siruja.
– En ole tavannut ihmistä, jolla olisi ollut kesäkissa mutta olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joiden kissa on kadonnut ja jäänyt tietymättömiin. Yksi on ajatellut kissan jääneen auton alle ja toinen ketun tai ilveksen vieneen kissan, Heini Orhala kertoo tyypillisestä todellisuudesta Sastamalassakin.
Silti löytöeläinkoteihin päätyy satoja kissoja, joiden aiempi omistaja ei jostain syystä osaa kysyä kissaansa löytöeläinkodista.
Tilanteen taustalla on Heini Orhalan mielestä kaksi asiaa. Ensinnäkin kissat ovat luonteeltaan seikkailijoita. Ne käyvät naapurikylissä katsomassa, mitä siellä on. Kissa ei tunne olevansa kenenkään omistama vaan valitsevansa tiensä ja asuinpaikkansa itse.
Toiseksi varsinkin haja-asutusalueilla monet kissat menevät ja tulevat omia aikojaan. Niitä ruokitaan, mutta kaikkia ei kastroida tai päästetä edelleenkään edes sisälle.
Maatalossa asuva Heini kertoo, että häneltä itseltäänkin on vuosikymmenten mittaan kadonnut kolme kissaa. Hän uskookin useimpien kadonneidenkin kissojen olevan lähtökohtaisesti pidettyjä ja rakastettuja.
Kissanpitokulttuureja onkin edelleen varsin monenlaisia, sillä samaan aikaan taajamissa monet kissat ovat sisäkissoja, joita ei päästetä lainkaan ulos. Ääripäät ovat siis kaukana toisistaan. Erilaiset kissanomistajat eivät välttämättä ymmärräkään toisiaan vaan kahden kissaomistaja välissä on joskus leveämpi juopa kuin kissanomistajan ja koiranomistajan välillä.
Heini toivoo, että ainakaan siruttaminen ei nostattaisi kenenkään tunteita. Siruttaminen ei tee sisäkissasta ulkokissaa eikä sirutettu ulkokissa työllistä löytöeläinkoteja samaan tapaan kuin siruttamaton.
Kaikki ei toki toimi vielä aivan niin kuin pitäisi. Kissojen sirunumeroiden rekistereitä on yhtä useampia. Siksi sirutetulle kissalle ei välttämättä löydy omistajaa yhtä helposti kuin sirutetulle koiralle. Lisäksi osa rekistereistä on maksullisia.
Kissaliitto on avannut oman rekisterinsä. Vajaa vuosi sitten Forssassa siruttajaksi kouluttautunut Heini käyttääkin Kissaliiton maksutonta rekisteriä.
Heini Orhala on ilmoittanut siruttavansa seuraavan kerran Suodenniemen kissoja ensi sunnuntaina 3. maaliskuuta kello 18 kotonaan Suodenniemellä osoitteessa Nurmentie 15. Silloin sirutettaviksi ovat sydämellisesti tervetulleita myös muut kuin Suodenniemen kissat.