Viime viikkojen uutiset Venäjältä ovat aiheuttaneet kylmiä väreitä selkäpiissäni. Liian moni asia toistuu nyt täsmälleen niin kuin tapahtui kertaalleen jo 80 vuotta sitten. Yhtymäkohdat Adolf Hitlerin natsi-Saksan ja Vladimir Putinin Venäjän välillä ovat todellisia ja todella moninaisia.
Tilanteen kärjistymisen taustalla ovat kummallakin kerralla olleet historiallisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen ja kansakunnan keisarillisen mahdin palauttaminen keinolla millä hyvänsä. Kummallakin kerralla yksinvaltias on sumentanut kansan todellisuuskäsityksen sensuurilla ja propagandalla sekä saavuttanut suurten massojen suuren suosion.
Kummallakin kerralla kansaa on hallittu rautaisin ottein ja kummallakin kerralla sivistyneistöstä melkoinen osa on pyrkinyt pakenemaan maasta. Venäjällä pako on jatkunut jo vuosia. Suuri osa tiedettä ja totuutta on yksiselitteisesti kielletty ja keksitty sen tilalle mitä kummallisempia valheita.
Kummassakin maassa kansaa on innostettu onnistuneesti ilmiantoihin. Niin perustellut kuin perustelemattomatkin ilmiannot ovat olleet osa hallintoapparaattia. Ajattelevan, omatuntonsa säilyttäneen ihmisen henki oli halpa natsi-Saksassa ja on Putinin Venäjällä.
Kummassakin maassa johtaja on pyrkinyt sumeilematta laajentamaan maansa aluetta ja nostattamaan kansan itsetuntoa tilanteessa, jossa moni asia arjessa on jo pitkään ollut vuosi vuoden perään huonommin. Muiden kansojen oikeuksia ei ole tunnustettu. Putin on päätynyt jopa kieltämään monien satavuotiaiden kansallisvaltioiden olemassaolon ja oikeutuksen.
Yhtäläisyyksiä ovat myös minkä tahansa perinteisen ideologian puute toimintaa ohjaavana selkärankana, demokratian korostaminen puheissa täydellisen epädemokratian edistämisen keskellä, suuren pahan näkeminen kaiken oman toiminnan perusteena, kansakunnan oman erinomaisuuden ylikorostaminen, täydellisen omavaraisuuden tavoittelu, kansainvälisen yhteistyön merkityksen aliarvioiminen ja moni moni muu asia, kuten muiden esittämät epäilykset diktaattorin mielenvikaisuudesta.
Kaikkein syvin yhtäläisyys lienee silti niin sanotun vaihtoehtoisen totuuden eli valheen hyväksyminen toiminnan perustaksi. Totuutta on muokattu oman tarpeen mukaan ilman mitään rajoja.
Herra meitä varjelkoon siltä, että Yhdysvaltojenkin johtoon päätyy siellä jo kertaalleen mellastanut Donald Trump, jonka totuuskäsitys on nähdyn perusteella kovin lähellä Vladimir Putinin totuuskäsitystä. Liekö tässä totuuden irvikuvassa syy siihen, että miehet näyttivät Trumpin presidenttikaudella tulevan keskenään toimeen paremmin kuin hyvin?
