Nokian rakennus- ja ympäristölautakunta saa alkavalla viikolla käsiteltäväksi asian, joka hämmästyttää ja kummastuttaa suuresti tällaista aikanaan virkamieheksi opiskellutta ja vuodesta 1983 kunnallishallinnon päätöksentekoa yhteensä yli sadassa kunnassa uutisoinutta toimittajaa ja nuoruusajan kunnallispoliitikkoa.
Lautakunta antaa lausunnon monella tapaa erittäin merkittävästä Harjuniityn seisakkeen osayleiskaavan luonnoksesta, jota on laadittu virkamiesselvityksen mukaan pahasti puutteellisten ja jopa merkittävästi virheellisten tietojen varassa.
Virheet ovat esityslistan mukaan niin moninaisia ja merkittäviä, että ne nostattavat väistämättä ajatuksen siitä, että niitä ei ole tehty yksinomaan osaamattomuuttaan. Osaamattomuuden voi näet aina antaa anteeksi aivan toisin kuin tarkoituksenmukaisuuden.
Itse asiassa virheet ovat osin sellaisia ja niin lukuisia – jos lautakunnan saamaan selontekoon on luottamista – että syyllisten haku ja tarkoituksenmukaisuuden epäileminen ovat ainakin kauempaa katsoen varsin lähellä.
Samalla mieleen pulpahtaa ajatus: entä jos kaavan valmistelua olisi jatkettu tai jatkettaisiin nyt esiin nousseesta huolimatta tiukasti tähän asti käytetyltä pohjalta? Seuraukset olisivat voineet olla tai voisivat olla moninaiset sekä tärkeän kaavan etenemiselle että sitä eteenpäin vieville. Oikeusvaltiossa näet aina joku valittaa ilmeisesti vastoin lakia tehdystä valmistelusta.
